Peipsimaa 2019-06-05T09:19:12+03:00

Peipsimaa

PEIPSIMAA on erityinen paikka erityisesti alueen ainutlaatuisen kulttuurisen ja historiallisen taustan takia. Tällä alueella on omalaatuinen väestö ja perinteet, runsaasti kulttuurihistoriallisia kohteita ja tutustumisen arvoisia koskemattomia maastoja.

Kautta aikojen aluetta on nimitetty myös Peipsiveereksi, Peipsirannaksi, Peipsijärven reuna-alueeksi ym. painottaen etenkin järven kytkeytymistä ranta-alueeseen. Nimi ”Peipsimaa” sisältää laajemman käsityksen ja kertoo, että kyse on erityisesti kulttuuritilasta, millaista muualta ei löydy.

Peipsimaan venäjänkielinen vastine on Причудье, mikä tulee Peipsijärven nimestä venäjäksi – Чудское озеро eli Tšuuttien järvi’. Venäjän puolta katsottaessa Причудье tarkoittaa juuri Peipsin länsirannikkoa, jossa asuu yhä nykyäänkin paljon venäjää puhuvia ihmisiä.

Vironkielisessä kirjallisuudessa paikannimeä ”Peipsimaa” käytti ensimmäisenä etnografi Aliise Mooran vuonna 1964 ilmestyneessä tutkimuksessaan ”Peipsimaan etninen historia”.

Peipsimaa siis liittyy Venäjän rajalla sijaitsevan Viron suurimpaan järveen, joka on kooltaan (3555 km²) Euroopan neljänneksi suurin järvi.

Järven pohjois- ja luoteisrannikolle ulottuvat laajat Alutagusen metsät. Hiekkarannoista on tullut kesänviettoalueita. Peipsijärven pohjois- ja etelärannat ovat hyvin erinäköiset. Pohjoisreunalla, esimerkiksi Kauksissa, on hiekkaranta ja dyynit. Eteläreuna sen sijaan on kiinnikasvanut ja soistunut. Sen syynä on maanpinnan kohoaminen, joka on pohjoisrannalla nopeampaa kuin etelärannalla. Tämän tuloksena Peipsijärven vesi valuu hitaasti etelään ja aiheuttaa tulvia uusille eteläisille alueille.

Peipsijärven syntytarina ja perustaminen ovat mielenkiintoisia ja liittyvät moniin legendoihin.

Peipsijärvi on syntynyt mannerjään muodostamaan leikkaukseen. Historiallisten tietojen perusteella on mahdollista sanoa, että Peipsijärven alueen asuttivat virolaiset ja muiden itämerensuomalaisten kansojen esivanhemmat, joita venäläisten esi-isät, itäslaavilaiset, kutsuivat tšuuteiksi jo viimeisen jääkauden jälkeen.

Suosituimman tarinan mukaan Peipsijärvi on syntynyt muinaisen sankarin Kalevipojan toiminnan seurauksena.

Koska Viron itänaapurit kävivät jatkuvasti maillamme ryöstöretkillään, oli Kalevipoeg siitä todella pahastunut ja päätti lopettaa ryöstelyn. Hän kaivoi kahden valtion välille syvän ojan, joka valui täyteen vettä. Niin syntyi Peipsijärvi.

Jäljelle jääneen mullan Kalevipoeg latoi Etelä-Viron puolelle ja muotoili kauniin mäkisen maaston.

Kalevipojan legendoihin liittyvät monet Peipsijärven alueen nähtävyydet. Niinpä veteen ylettyviä kivirivejä on Lohusuussa, Ninasissa, Rannamõisan ja Ninan kylässä kutsuttu Kalevipojan silloiksi, jotka muistuttavat järvelle ylettyvää rakkaa. Mustveessa Narva-kadulla on Kalevipojan linkokivi. Heittokivet sijaitsevat Omedun ja Sääritsan kylien välissä, Tedrekülassä. Kalevipojan nukkumasijat ovat Alatskivillä ja Tormassa. Kääpajoen varrella, jossa Kalevipoeg tarinan mukaan menetti henkensä, symboloi paikkaa hänen miekkansa. Lisätietoja muinaisesta sankarista kiinnostuneet saavat Kalevipojan museosta.

Katsauksen Peipsijärven faktoista, kasvillisuudesta ja eläimistöstä saa Kasepäällä Peipsin Infokeskuksessa sijaitsevasta pysyväisnäyttelystä ”Peipsijärven olohuone”, jossa on tietoa matkailijoille viroksi, englanniksi ja venäjäksi.

Peipsimaan asuttamisen kulttuurisessa avainroolissa oli se, että I vuosituhannen lopulla järven alueelle saapuivat Dnepr-joen varren slaavilaisheimot, joista osa jatkoi eteenpäin länsirannalle.

Peipsin alueella tapahtui useita kansanvaelluksia. Kulttuurillisesti myös nykypäivänä vaikuttava oli 1600-luvun loppuun ja 1700-luvun alkuun sijoittuva vanhauskoisten muuttoliike Venäjältä.

Venäjän vanhauskoisten oli paettava Venäjän uskonnollisen jakautumisen ja reformien tuloksena syntynyttä sortoa. Peipsin ranta-alue sopi asutukseen, ja erinäisistä vaikeuksista sekä Venäjän tsaarinvallan ja Neuvostoliiton negatiivisesta suhtautumisesta huolimatta vanhauskoisten kulttuuri ja perinteet ovat säilyneet Peipsin rannoilla nykypäivään asti. Ninan, Kolkjan ja Varnjan rivikylät ovat tyypillisiä venäläisten vanhauskoisten kalastajakyliä, joissa vieraillessaan saa käsityksen heidän perinteistään ja tavoistaan.

Kiinnostavia ovat sekä museot että rukoushuoneet. Viime vuosina on alettu kiinnittää enemmän huomiota vanhauskoisten kulttuuriin. On ilmestynyt aiheeseen liittyviä kirjoja, järjestetään teematapahtumia sekä täydennetään materiaaleilla alueen vierailukeskuksia ja museoita. Asiaa käsittelee Viron vanhauskoisten kulttuuri- ja kehitysliitto.

Peipsimaalla voidaan puhua kolmen kulttuurin rinnakkaiselosta, koska virolaisten ja vanhauskoisten lisäksi alueeseen ovat voimakkaasti vaikuttaneet baltiansaksalaiset. Siitä todisteena ovat kauniit kartanorakennukset ja näyttävät puistot. Matkailijat eivät yleensä jätä Peipsimaalla käydessään vierailematta Alatskivin kauniissa linnassa, joka on oiva esimerkki baltiansaksalaisesta kulttuurista.